Siirry pääsisältöön
Etävastaanoton prototyyppi kahden puhelimen näytöllä.

Etävastaanoton kehittäminen

Ajankohta

2022

Rooli

Palve­lu­muo­toilija, UX/UI-suunnit­telija

Omat tehtävät

palvelumuotoilu, UX/UI

Työkalut

Figma, Miro

Tausta

Pihla­ja­linna tarjoaa terveys­pal­veluja ympäri Suomen, etänä ja toimi­pis­teissä. Pääsimme kehit­tämään Pihlajalinnan etävastaanoton asiakas­kokemusta osana palvelu­muotoilun kurssia. Projektin tavoit­teena oli ideoida uudis­tuksia, joilla tehdä etävas­taa­no­tosta paras mahdol­linen. Loppu­tuloksena syntyi proto­tyyppejä vastaanoton odotustilasta.

Projekti toteu­tettiin viiden hengen tiiminä, ja aikaa työsken­te­lylle oli reilu viikko (4 työskentelypäivää).

Prosessi

Tässä projek­tissa etsimme vastausta kysymykseen: Kuinka tehdä etävas­taa­no­tosta paras mahdol­linen? Tarkoi­tuksena oli selvittää palve­lu­polun kipukohtia ja ideoida tiimin kesken niihin ratkaisuja.

Tutki­minen

Aluksi bench­mark­ka­simme eli selvi­timme erilaisia ratkaisuja, kuinka etävas­taanotto on toteu­tettu muilla yrityk­sillä. Teimme havaintoja tavoista, joilla etävastaanoton konseptia voi lähestyä. Tutkimme myös, millaisia toimintoja ja ominai­suuksia eri palve­lun­tar­joajien vastaa­no­toilla käytetään. Vastaan­ot­tojen perin­poh­jainen bench­markkaus oli haastavaa, sillä emme päässeet havain­noimaan todel­lisia versioita, vaan tieto piti hankkia ohjema­te­ri­aalien ja mainosten kautta.

Hahmot­te­limme etävas­taa­no­tosta palve­lu­polun, jotta saimme näkyviin koske­tus­pisteet sekä asiak­kaiden mahdol­liset tarpeet ja kipukohdat. Palve­lu­polku auttoi ymmär­tämään etävastaanoton sijoit­tu­mista asiakkaan matkalle sairauden ilmene­mi­sestä sen paran­tu­miseen. Pääsimme sen avulla lähemmäs asiakkaan näkökulmaa. 

Tässä vaiheessa palve­lu­polku perustui kuitenkin enimmäkseen omiin päätel­miimme, joten sitä ei voitu pitää luotet­tavana perustana suunnit­te­lulle. Siksi päätimme toteuttaa käyttäjätutkimuksen.

Käyttäjäpolku, jossa kategorisoituna palvelun eri vaiheet ja käyttäjän mahdolliset tuntemukset niissä.
Käyttä­jä­polun avulla pyrimme ymmär­tämään käyttäjän tarpeita paremmin.

Ymmär­tä­minen

Jotta pystyimme etenemään suunnit­te­lu­pro­ses­sissa, tarvit­simme perus­taksi riittä­västi luotet­tavaa tietoa. Käyttä­jä­haas­tat­telut sopivat tähän tarpeeseen hyvin.

Teimme haastat­te­lu­ky­sy­mykset, joilla pyrimme selvit­tämään asiak­kaiden kokemuksia etävastaanotoista

  1. yleisesti
  2. ennen vastaan­ottoa
  3. vastaanoton aikana
  4. vastaanoton jälkeen.
Post-it-lappuja neljässä sarakkeessa, otsikkona "ajatuksia/kysymyksiä etävastaanotosta".
Ideoimme haastat­te­lu­ky­sy­myksiä yhdessä. Kysymyk­sillä halusimme kartoittaa kokemuksia kaikista palvelun vaiheista. Kuvassa ei näy lopul­lisia haastattelukysymyksiä.

Haastat­te­limme 6 henkilöä, jotka olivat käyttäneet jotain tervey­den­hoidon etävas­taan­ot­to­so­vel­lusta. Osa haasta­tel­luista oli käyttänyt Pihlajalinnan omaa sovel­lusta, osa jotain muuta. Kokosimme haastat­telun tulokset yhteen, ja etsimme vastauk­sista toistuvia teemoja. Äänes­timme tiimin kesken, mitä ongelmia pidimme merkit­tä­vimpinä, ja mihin palvelun vaiheeseen fokusoimme.

Haastattelun tuloksia teemoiteltuna eri vaiheiden mukaan, etävastaanoton ongelmat saivat eniten ääniä.
Teemoit­te­limme haastat­telun tuloksia ja äänes­timme ongelmia niiden merkit­tä­vyyden näkökulmasta.

Odotus­ti­lan­teeseen liittyvät ongelmat saivat eniten ääniä, joten päätimme keskittyä siihen vaiheeseen. Äänes­tys­tu­loksen lisäksi fokusointia ohjasi se, että 83% haasta­tel­ta­vista kertoi odotus­ti­lan­teessa herää­vistä epävar­muuden tai ärsyyn­ty­misen tunteista.

Ideointi

Järjes­timme työpajan, jonka tarkoi­tuksena oli ideoida ratkaisuja odotus­ti­lanteen kokemuksen paran­ta­mi­seksi. Työpajan kantavana ajatuksena oli “How Might We…?”-ajattelun mukai­sesti kysymys: Kuinka voisimme tehdä odotus­ti­lan­teesta selkeän ja miellyttävän?

Käytimme ideointiin brainw­riting-metodia, mutta toteu­timme sen piirtä­mällä. Valit­simme tämän metodin, koska sen avulla saimme jalos­tettua mahdol­li­simman monta yksit­täistä ideaa nopeasti. Kokosimme kaikki 36 ideaa yhteen, ja äänes­timme niistä suosik­kimme jatkoon.

brainwriting
Ideoin­nissa käytimme piirtä­mällä toteu­tettua brainwriting-metodia. 
Braindrawing-metodin tuloksia jäsenneltynä post-it-lappujen avulla.
Jäsen­te­limme ja yhdis­te­limme äänes­tyk­sestä jatkoon päässeitä ideoita.

Proto­ty­pointi

Teimme äänes­tet­tyjen ideoiden pohjalta proto­tyypit itsenäi­sesti, koska olimme tässä vaiheessa jo käyttäneet yhteisen työsken­te­lyajan. Seuraa­vaksi esittelen omaa prototyyppiäni.

Työpa­jassa olimme ideoineet, että odotus­tilaa voisivat parantaa:

  • vahvistus siitä, että vastaanotto on alkamassa pian
  • jokin rauhoittava toiminta
  • reaaliai­kainen arvio odotuksen kestosta.

Pyrin proto­tyy­pillä konkre­ti­soimaan nämä ideat. Pidin erityisen tärkeänä asiakkaan selkeyden ja turval­li­suuden kokemusta, ja yritin huomioida sen ratkai­suissani. Yksi ideoista oli tehdä odotusajan kestosta mahdol­li­simman näkyvä. Siksi merkittävä osa näyttö­ti­lasta on varattu odotusajan visua­li­soin­nille. Täyttyvää ympyrää on helppo seurata, ja lisäksi odotusaika on ilmoi­tettu minuutteina.

Asiakkaan varmuutta palvelun tilasta lisää yläosassa oleva teksti odotus­huone sekä sen alla olevat vastaanoton tiedot ja odotusajan yhtey­dessä oleva päivittyvä toimin­taohje. Varmuuden lisää­mi­seksi näkymän alaosa on varattu siihen, että asiakas voi varmistaa kameran ja mikro­fonin toiminnan.

Kokeel­lisin osuus proto­tyy­pissä on hengi­ty­sa­ni­maatio, jonka tarkoitus on rauhoittaa asiakasta mahdol­li­sesti stres­saa­vassa tilanteessa.

screenit
Tein proto­tyyppiin kolme eri näkymää, joiden avulla pystyin esitte­lemään ideaa asiakkaalle.

Mitä opin projektista?

Tämä projekti oli kiinnostava kokemus työsken­te­lystä todella nopealla aikatau­lulla. Projekti opetti, että neljässä työpäi­vässä on mahdol­lista tehdä palvelu­muotoilun projekti toimek­sian­nosta proto­tyyppiin. Olisi tietenkin ollut kiinnos­tavaa ja oleel­lista testata proto­tyyppiä ja kehittää sitä edelleen, mutta tällä aikatau­lulla se ei ollut mahdollista.

Projekti vahvisti ajatustani siitä, että suunnit­telun täytyy aina perustua tutki­mukseen. Sovel­luksia tehdään käyttäjiä ja asiak­kaita varten, joten heidät on tärkeää ottaa mukaan suunnit­te­lu­pro­sessin tutkimus- ja testausvaiheisiin.

Tunnistin kuitenkin joitakin suunnit­te­lu­pro­sessin haasteita, joita voisi kehittää:

  1. Avoimessa äänes­tyk­sessä syntyy helposti vinoumia. 
    • Suljettu äänestys voisi auttaa saamaan luotet­ta­vampia äänestystuloksia.
  2. Haastat­te­lu­tu­losten teemoittelu määrittää ideoinnin suunnan. 
    • Entä jos olisim­mekin jäsen­täneet haastat­te­lu­tu­loksia esimer­kiksi käyttäjän tarpeiden mukaan? Silloin ideoin­nissa olisi voinut mahdol­li­sesti keskittyä yksit­täisen tarpeeseen vastaa­miseen läpi palvelukokemuksen. 
  3. Proto­tyyppi ei ole saavutettava. 
    • Proto­tyy­pissä on osia, joita pitäisi kehittää ymmär­ret­tä­väm­miksi, esimer­kiksi ajan kulumisen kuvaaja ja kamera- ja mikrofonipainikkeet. 
    • Hengi­ty­sa­ni­maatio ei saisi käynnistyä automaat­ti­sesti, vaan valinta tulisi jättää käyttäjälle.

Epätäy­del­li­sestä suoriu­tu­mi­sesta huoli­matta sain projek­tista paljon uusia työkaluja ja näkökulmia suunnit­teluun. Odotan innolla, että pääsen hyödyn­tämään palvelu­muotoilun menetelmiä tulevissa suunnittelutöissä!

Takaisin projekteihin